Täällä on nyt sitten totuttu jo tähän perhe-elämään. Eli siis näihin kahteen uuteen asukkaaseen, joista jo edellisessä kirjoituksessa mainitsin! Kyllähän mä vielä välillä oon vähän mustis ja mököttäjä, mutta onhan noitten taaperoitten kanssa ihan mukava nuhjustaa ja touhuta. Mamma sanoo, että kunhan kasvavat vähän isommiksi, niin sitten saadaan reuhkata ihan kunnolla, eikä munkaan tartte enää jarrutella kokoeron vuoksi! Sitä odotellessa!!

Käydään onneks mamman kanssa aina välillä ihan vaan kahdestaan kaupungissa mummilla ja vaarilla sekä tehdään tietysti päivittäin lenkkejä ilman Kessua ja Armia, kun eivät vielä kovin pitkälle jaksa taapertaa. Niin, eikä ne osaa vielä hihnassa liikkua niin hyvin, että mamma yksinään kehtais meitä kaikkia ottaa hihnailemaan yhtäaikaa! Vaikka kyllä ne kaikenlaista on jo oppinu, istumaan ja tulemaan luoksekin aina aika-ajoin...

Tässä molemmista pikkusista omat kuvat:

Kessu 11,5 viikkoa.

Armi, yllättäen myös 11,5 viikkoa.

Ja sitten yksi yhteiskuva pikkusista, kovasti kattelevat mitä mä oikeen puuhaan...:

Eli ihan hyvin täällä siis! Kasvaisivat vaan nopeesti ja oppisivat sisäsiistiksi! Miten ne voi niin holtittomasti vaan lorotella sisällä..? Mä en ainakaan pienenä ollu tommonen... Mut eiköhän ne siitä opi pikkuhiljaa koirien tavoille!!

Armi mun kainalossa...

Koko potretti! Paitsi tietty mamma ja pappa uupuu, mutta pitäähän sitä jonkun olla siellä kameran toisella puolellakin!!

Nyt sitten vaan odotellaan kovasti kesää ja lämpimiä kelejä!

Puoli vuotta meni niin, että hurahti! Syksyllä muutettiin uuteen taloon vihdoin ja viimein! Ja sitten mä sain vauvoja!! Menin tiineyden loppuvaiheessa kasvattajien luokse mammalomalle ja olin siellä sitten useamman viikon. Kyllä mä vähän ekana loukkaannuin mammalle ja papalle, mutta siellähän olikin sitten tosi kivaa!! Sitten tietty, kun vauvat synty, niin mulla oli niissä ihan riittävästi tekemistä..;)

Kotiin kun tulin, niin oli vaan ihan vähän ikävä vauvoja. Enkä sitten arvannukaan, että sieltä tuli perässä kaks vauvaa mulle seuraksi ja kavereiksi. Olinhan mä aluks vähän ihmeissäni noista pikku otuksista, mutta kyllä se yhteiselo alkaa tästä pikkuhiljaa sujumaan. Kunhan oppisivat olemaan koiriksi! Niitten nimet on Kessu ja Armi. Molemmat on saanu osansa mun hyvistä puolista! Mamma ja pappa kyllä joskus väittää, ettei kaikki mun luonteenpiirteet ole aina niin ihania, mutta lukija päättäköön itse ketä uskoo! ;) Kessu on enemmän mamman perään ja sitten se kyllä myös huutaa ja uikuttaa hirmusesti.. Huomionkerjääjä siis. Armi on rauhallisempi ja itsenäisempi, mutta toisaalta taas pihallekin menee välillä ihan väärään suuntaan eikä korviaan loksauta, jos huutaa. Välillä saattaa jopa karkuun juosta... Mutta, ehkä nuo tuosta vähän kasvaessaan alkaa oppimaan, ettei joka paikkaa tarvii kokeilla hampailla, että olis syytä uskoa mitä sanotaan ja että ymmärtävät mihin on soveliasta lirautella (siis ulos) ja mihin ei.. Onneks ne aina välillä tarpeeks reuhkattuaan hyytyy unosille... Ja onhan niistä seuraa toisilleen, etteivät aina ole vaan mun tai mamman ja papan kimpussa!

Minä, Kessu ja Armi

Toivotankin kaikille nyt OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!! Ensi vuonna sitten uudet kujeet!:)

Kevät tuli ja meni, kaikennäköistä ehti tapahtua ja nyt mennäänkin jo kuono kohti uusia juttuja! Synttäritkin meni niin että hopsis vaan! Elikkä 1. kesäkuuta tuli mullekin kolme vuotta täyteen!! Sain lahjaksi jonkin sortin uuden aktivointilelun (semmonen kuution mallinen ja pinkki!) ja tietty semmosen mehevän herkkuluun!! Mä kyllä vähän nakkikakkua toivoin, mutta se jäi saamatta... No, ehkä toi luu oli vähän terveellisempi ja paremman makunenkin! Ja sitten sain tuloksen polyneuropatia testistäkin ja olen LPN1 N/N VAPAA!! Vaikka siitä verinäytteen otosta mä en oikein perustakaan, niin loistava tulos!

Raksalla aherretaan vieläkin kovasti ja kiitos mun työnjohtajuuden, päästään varmaan loppu kesästä muuttamaan! Mä oon siellä kyllä jo ihan kun kotonani, pihalla tarkkailen menoa ja meininkiä (siis naapureita lähinnä..). Kiva päästä sinne, kun sitten on tilaa kytätä ja temmeltää! Ja paljon heinää mitä voi syödä... Mamma ja pappa ei ehkä oo kyllä ihan samaa mieltä tuosta heinän syömisestä, mutta mä tykkään siitä! Eikä ihan mikä tahansa korsi kelpaa, tarkkaan pitää haistella ja ehkä vähän nuolastakin ennenkun pistän suuhuni.. Eihän sitä voi mitään kitkeriä heiniä natustaa!! Mä aina oikeen keväällä ootan, millon ekat heinät rupee lumen alta näkymään. Ja sitten ne ekat tuoreet heinät, ne ne vasta herkkua on!

Ollaan mamman kanssa käyty aina aika ajoin täällä lähellä yksillä kavereilla kylässä lenkkeilemässä. Siellä on useempikin hauva ja yks tämmönen samanlainen kun mä. Ne on niiiin ihania kavereita! Käydään siellä yhdessä metässä tai pellolla lenkkeilemässä ja leikkimässä! Viimeks käytiin alkuviikosta ja meillä oli taas hurjan hauskaa. Mamma tietenkin unohti ottaa kameran, mut onneks kaverihauvojen mammalla oli oma ja lähetti meillekin niitä kuvia! Seuraavassa siis valikoituja kuvia heidän pihalta, kiitos kuvista Anu!!

Märkä ja metsässä nuhjuuntunut, mutta ah niin onnellinen koira!

Hepulin saanut leo! Awa-kaveri taustalla!

Osaan mä ihan paikallaankin olla joskus käskettäessä...

Kyseiseen pihalampeen nimenomaan EI saanut mennä.. Kielto tehosi ensimmäiset kaksi kertaa... Muut osas käydä reunalla juomassa, mutta mun oli päästävä juomaan keskelle lampea!

Joo mamma, täältä mä tuun!

Kiitos jälleen kerran hyvästä seurasta!

Nyt sitten vaan juhannusta odottelemaan, vaikka ei tuo meillä eroa normaali viikonlopusta juurikaan. Mamma on töissä ja mä oon varmaan papan kanssa raksalla! No, jos on lämmintä niin ehkä me ehditään jossain välissä käymään mökillä uimassa!

Mukavaa ja makkararikasta juhannusta kaikille! Älkää polttako kieltänne tai kirsuanne grilliin!

Kevät on saapunut! Vaikka tänään onkin tullu lunta lisää enemmän, kun laki sallii, niin on se kevät silti jo saapunu! Ai että mistä tiedän? No, kun mulla on jostain syytä ihan kamalasti energiaa ja tekee mieli vaan touhuta koko ajan (paitsi tietysti kotona, kun pitää nukkua ja ladata akkuja..). Ja linnut laulaa varsinkin aamulla! Niin ja aurinko on paistanu niiiiiin monena päivänä! Mammallakin oli jonkin sortin hiihtoloma tossa viikko sitten ja käytiin melkein joka päivä jäällä lenkillä. Kyllä oli kiva viilettää vapaana pitkin kelkkauria, kun ei muita ollu mailla eikä halmeilla. Paitsi yhtenä päivänä pari pilkkijää, joita olisin kovasti halunnu käydä vähän neuvomassa, mut mamma kielsi senkin ilon. Kun jotkut kuulemma saattaa vähän säikkyä isoa ja vauhdikkaasti lähestyvää koiraa... Ihan outoja tyyppejä semmoset!

Tässä me ollaan jäällä! Pitää aina vähän tutkailla metsäänpäin..

Sitten ollaan tietysti kovasti oltu siellä raksallakin. Mulla on siellä ihan oma mesta! Mä oon nykyään viettäny tosi paljon aikaa parvekkeella. Kiva olla ulkoilmassa, kun ei mua kuulemma voi kauaks aikaa jättää pihalle vartioimatta. Siellä kun ei vielä oo aitaa.. Yleensä mä en kyllä lähde siitä pihasta minnekään itekseni, mutta eihän sitä tiedä, jos joku metsäneläin vaikka tuliskin yht'äkkiä siihen tontille.. Ja mä sitäpaitsi tykkään makoilla siinä parvekkeella, eipähän tartte siellä sisällä olla auttamassa mammaa ja pappaa.

Parvekkeelta on kaikenhuipuks tosi hyvä kytätä naapurustoa.. Ja sieltä näkee heti, jos joku tulee meidän pihaan!

Kaiken tän touhuamisen jälkeen onkin sitten kiva mennä kotiin ja köllötellä omalla tyynyllä olkkarissa, samalla kun mamma ja pappa kattelee telkkaria ja rapsuttelee mua! Viehän se kaikki jäällä juokseminen ja raksalla päivystäminen mehut pikkukoirastakin..

Onneks mulla on öitä varten vähän sopivamman kokonen patja... Mutta tää tyyny on kyllä just hyvä, oon muokannu sitä sopivaks ihan pennusta asti..

Huomatkaa kuvassa sininen nalle: sille kävi vähän hassusti tällä viikolla... Mamma meni vajaaks 5 minuutiksi tietokoneelle ja nalle oli sillä aikaa teurastettu. Kaikki pään vanut oli pitkin olkkaria. Törkeetä, kuka nyt mun parhaalle nallelle haluais mitään pahaa tehdä!  Mä vaan yritin paijata sitä ja se levis käsiin... Ja sitten mamma otti sen kokonaan pois...Tylsyys!! Mut ehkä mä saan sitten joskus tilalle uuden?! Ja onhan mulla toki vielä kuvassa näkyvät Masse-majava ja lumiukko....

No mutta siinähän ne tärkeimmät kuulumiset tulikin! Kesää odotellessa! Ja ihanaa kevättä kaikille!!

Joulu on tulossa, aikaa on siis taas vierähtänyt.. Ja kaikenlaista on jäänyt tapahtumatta. Mutta nyt on kirsu kohti uutta vuotta ja uusia juttuja!

Jäljestyskurssi oli ihan huippu! Mä olin niiiin elementissäni etsiessäni niitä ihmisen hajuisia tavaroita sieltä metsästä. Ihan mun juttu! Ja mammakin tykkää, kun keksittiin mulle sopiva harrastus. Se jopa osti koulutusliivin varta vasten, että saa ne esineet johonkin taskuun talteen.. Valitettavasti se ei näin alottelijalla onnistu talvella (tai siis onnistuu, mutta vaarana on jälkien katsominen eikä haistelu), joten treenit on nyt sitten lumen sulamiseen saakka tauolla. Mutta keväällä sitten aletaankin treenaamaan ihan kunnolla! Ja kyllähän mä aina pihallakin vähän jäljestän.. Nytkin raksalla oli selvät tontun jäljet!

Selvät tontun jäljet! Ja kyllä, mä oon ollu eri kiltti koko vuoden!

Raksa edistyy pikkuhiljaa ja ehkä sinne sitten joskus ennen kesää päästään muuttamaan. Mammalla ja papalla ei kuulemma oo mikään hätä, on valmis kun on valmis! Mutta on se sitten kiva, kun siellä pääsee haistelemaan kaikkien supikoirien ja muiden jälkiä ihan omalla pihalla. Täällä kaupungissa mun pihalla käy vaan siili ja muutama rusakko juoksentelee tuolla kadulla. Ja se siilikin oli ihan hirmuinen ötökkä, mä ainakin pelkäsin sitä! Rapistella nyt toisen puskissa pimeällä!

Nyt sitten vaan odotellaan joulua! Toivottavasti joulupukki on muistanu mua, koska oon oikeesti ollu kiltti! Siihen asti odottelen vällyjen välissä, kun varpaathan tuolla pakkasessa jäätyy..

Lakananvaihtopäivä mammalla ja papalla. Ja mähän otan tilaisuudesta vaarin ja ryövään niitten peiton!!

Sitten vielä yksi kuva raksalta kauniissa lumisessä talvisäässä:

Kunnon vahtikoira on aina kyttäämässä!

Sikäli mikäli mamma ei ehdi päästää mua koneelle ennen joulua (siis tuskin, jos vanhat merkit pitää paikkansa). Niin tässä vielä kaikille lukijoille, tutuille ja kavereille joulun toivotus!

Ja muistakaa sitten olla maltillisia sen kinkun kanssa...