Täällä on vähäsen lunta! Kyllä sitä jo viime viikolla satoi ja mähän tietysti hullaannuin ihan tyystin! Mamma uhkas hankkia jotkut piikit kengänpohjiinsa, jos en osaa rauhassa kävellä lumessa... Mutta osaanhan mä, ne ekat lumet vaan pistää vähän pikkukoiran sekasin!

Viikonloppusin ollaan paljon kävelty metässä ja nyt lauantaina normaalin metsälenkin jälkeen mamman ja papan kaverit tuli nöffinsä kanssa käymään. Ja mehän telmittiin lumessa minkä jaksettiin, kunnes toinen hyyty... Ja se en ollu mä! Mulla riittää energiaa enemmän kun pikkukoirassa! Mä reuhkasin ja reuhkasin, enkä siltikään ollu kotona väsyny. Nää ihmiset mietti sillon, että onkohan mussa joku osa vinttikoiraa, kun en väsy millään!! Mä oon vaan niin kestävää sorttia!!

Sit mamma on unohtanu laittaa tänne blogiin jo lokakuussa otettuja kuvia, joten niitä seuraavaksi. Kuten näkyy, on vielä lumetonta..

Kohti röllimetsää... Mammaa välillä pelottaa siellä, kun metsästä kuuluu jotain rapinaa ja mä oon tietysti ihan korvat höröllä. Mut ei me siellä olla nähty muuta kun jotain jälkiä..

Taustalla tuleva mikkelintie. Me käydään aina joskus viikonloppusin tuolla tiepohjalla lenkillä, kun sillon siellä ei oo työmiehiä hommissa. Arkisin sinne ei oo mitään asiaa kuulemma..

Mamma, täällä on ihan hirmu pitkää heinää vielä! Mitä sä siitä talven tulosta oikeen oot höpissy!

Ja sitten vielä kuva lauantailta, kun lunta on jo vähän maassa. Harmaa keli kyllä kun mikäkin, ei oikeen meinannu kuvatkaan onnistua! Karvakin on mulla vielä vähän onnetonta, mutta eiköhän sitä tässä ehdi kasvattamaan kelien kylmetessä..

Täällä ollaan siis lenkkeilty, käyty tokossa (nyt se vaan jäi joulutauolle, tylsää...), käyty koirapuistossa ja nakerrettu tyypilliseen tapaan välillä mamman ja papan hermoja! Vaikka oon mä aivan ihana, niin osaan mä välillä kyllä olla aika murkkuikänen..

Ainiin, sain mä tokon viimosilla kerroilla oikein extra kehuja paikallaan makaamisesta... Mikäs siinä kun makoilee, kyttää mammaa ja odottaa herkkua! Mutta ei ne muut vaan osannu niin hyvin, kun mä. Siitä on siis hyvä jatkaa, jahka tokoilut jatkuu!