Täällä Fiona ja metsän siimes... Tai no tänä vuonna se tapahtuma oli kyllä Mikkelin raviradalla, ettei sentään ihan ryteikössä.. Suunnistaminenhan tietysti tapahtui metsässä, mutta kun ei ne ottanut mua mukaan joukkueeseen! Ekaa kertaa olin mamman ja papan mukana ja pärjäsin kuulemma tosi hyvin! Pientä koiraa kyllä meinas käydä vähän väsyttämään ja tylsistyttämään aamuyön tunteina, mutta siitäkin selvittiin pienen kävelyn ja jänteen voimalla! Tässä siis hieman kertomusta viime yöstä ja mun ekasta Jukolasta!

Tänä vuonna toi tapahtuma oli kohtuullisen lähellä meitä, joten mamma ja pappa päätti ottaa mut mukaan. Lähdettiin vasta illalla papan serkkujen valmistujaisten takia, mutta ehdittiin paikalle onneksi just ennen lähtöä. Pappa kyllä valitti jotain Venlojen viestin jäämisestä tv versioksi, tiedä sitten mitä se tarkotti.. Mutta siis ajeltiin sinne reilu tunti ja parkkeerattiin auto johonkin tooosi kauas. Onneks sieltä parkkikselta oli järjestetty bussikuljetus kilpailukeskukseen, niin mäkin pääsin ekaa kertaa linja-auton kyytiin!! Se oli vielä semmonen korkea "pitkän matkan" linja-auto, eikä mikään kaupunkialueen matalalattia.. Mä kapusin takaovesta sisään ja mamma tuuppas mut ikkunapaikalle. En sitten oikein mahtunut siihen jalkatilaan, joten nostin etutassut ikkunapenkille mamman viereen. Pappa istu käytävän toisella puolella.. Se ei kuitenkaan ollut hyvä asento, joten nostin sitten takapuoleni mamman syliin! Siinä sitten istuin ihan kirjaimellisesti mamman sylissä ja kuolasin suoraan sen naamalle.. Muista matkustajista toi meidän istumisasetelma oli jokseenkin huvittavaa... Saahan sitä nyt sylikoira sylissä istua!! (mamman huomautus: onneksi matka oli lyhyt...). Valitettavasti tilanteesta ei ole kuvamateriaalia!

Kun päästiin perille, tulin vähän varoen alas bussista. Käytiin katsomassa lähtö, mä kattelin yhtä rotikkaa... Sit mentiin johonkin seurateltalle, jossa mua ihasteltiin ja rapsuteltiin ja päiviteltiin... Huomiota for me!!

Kisoja sitten seurattiin koko yö raviradan katsomon lipan alla. Moni kävi mua rapsuttamassa ja kaikki ohikulkijat katteli ja osoitteli. Osa päivitteli kokoa... Outoja ihmisiä, kyllähän siellä jotain noutajia ja pikkukoiriakin oli, mut ei niitä kukaan kyttäilly.... Yksi mies kävi aamuyöstä kysymässä, että olenko mä leijona. Vastasin, että kyllä. Sitten se kysyi syönkö ihmisiä ja mähän vastasin, että nuolen vaan likomäräksi!!

Jossain vaiheessa vähän ketutti väsymys ja tylsyys, mutta ne meni ohi. Pappa juos vasta vitos osuuden, joten päästiin lähtemään kotiin vasta sen jälkeen. Parkkikselle paluussa pääsin jo matalampaan bussiin ja saivat tuupattua mut lattialle (yritin kyllä penkille!). Autoon suorastaan juoksin, enkä päätä nostanut ennenkuin ihan kotitiellä. Nyt oon sitten nukkunut koko päivän ja kohta pitäis varmaan herätä lenkille ja syömään. Ehkä sitten ens vuonna uudestaan seuraamaan Jukolan yötöntä yötä, jos mäkin saisin sit osallistua!

Oltiin hyvällä paikalla vaihto/maalisuoran edessä katoksen alla. Harvinaista herkkua kuulemma noissa kisoissa...

Näin annan papan rentoutua mun kanssa ennen omaa osuuttaan!!

Kiitos kaikille rapsuttajille ja onnittelut juoksijoille hyvästä suorituksesta!!