Kylläpäs sitä on taas päivät vierähtäneet! Ja kaikennäköistä on ehtinyt tapahtua, joten aloitetaan nyt sitten kertominen reilun viikon takaa.. Eli reilu viikko sitten aloitettiin toko uudestaan, nyt kun saatiin muutettua tänne uuteen paikkaankin! Siellä meni mukavasti ja sain jopa kouluttajaltakin kehuja kontaktista! Mamma oli tietty eri ylpeä, totesi vaan, että kunhan toimisin kadullakin yhtä mallikelpoisesti. Se ei ymmärrä, että kadulla ja treeneissä on ihan eri asia, jopa mäkin tajuan sen eron! Lenkillä on kiva tohottaa, mutta treeneissä pitää olla skarppina ja vakavana! No, mutta siis mukavasti meni!

Tokossa tavattiin sitten ekaa kertaa mamman ja papan kavereitten nöffi uros. Aivan ihana se Miki! Se on jo vuoden vanha, vaikka onkin ollu vasta vähän aikaa mamman ja papan kavereilla. Maanantaina sitten mentiin mamman ja papan kanssa ihan niille kylään ja saatiin leikkiä siellä ihan innoissaan! Kivaa oli ja olihan sillä Miksulla aika hyvät luut siellä tarjolla, joita se anto munkin vähän maistella... Kuten herrasmiehen kuuluukin!!

Sitten pari päivää myöhemmin sain pienen ripulin... En ollu oikein syöny ja sitten varmaan olin syöny jotain väärää, niin masu meni vähän sekasin. Siitä sitten selvittiin suolistopillereillä ja paastolla.

Sitten kun ripulista oltiin selvitty kunnialla, oli seuraavan tapaamisen vuoro! Lauantaina nähtiin jäällä sellasta pari vuotiasti Leonberginkoira urosta, Bonoa. Sen kanssa riekuttiin niin, että ohikulkijat jäi kattomaan. Mitäs outoa nyt kahdessa leikkivässä koirassa on!? Outoja nuo ihmiset... Mutta kivaa oli jälleen kerran!

Sunnuntaina oli vuorossa näyttelytreenit aamulla. Niitä on nyt neljänä sunnuntaina peräjälkeen, sen enempää ei tartte käydä... Mä en ollu ihan mukana jutussa ja mammalla meinas taas palaa pinna. Ihan tyhmää sellanen paikallaan seisominen ja ringissä juokseminen, sanon mä! Illalla mentiin sitten onneks taas tokoon ja sain jälleen kerran loistaa taidoillani. Mamma sano yhdestä uudesta jutusta, ettei varmaan kyllä mene mun kaaliin, mutta niinhän mä sen vaan opin heti tokalla yrittämällä!! Hah, sai mamma sitten suu auki ihmetellä!! Kyllä mä taitava otus olen!!! Ja sen verran fiksu, että tiedän millon pitää osata ja millon voi vähän laistaa hommista...

Eilen tiistaina sitten oli vielä kolmas kaveritapaaminen. Mamman luokkakaverin dobermanni oli halunnu tavata mut, joten käytiin illasta koirapuistossa juoksemassa. Ja taasen oli kivaa, vaikka ei ihan mun kokonen hauva olekaan, melkein kuitenkin! Mulle on ilmestynyt nyt jostain syystä muuton jälkeen ihan hirmusesti uusia kavereita! Tosi kivaa! Ja suurin osa on vielä ihan koiran kokosiakin!

Tapaamisista ei tietenkään ole kuvia... Mamma ja pappa unohtaa turhan usein kameran kotiin.. Vaikka väittävätkin, ettei siinä vauhdissa mitään kuvia ehtis muka ottamaankaan... Syytä olis olla vaan vähän nopeampia! Tässä kuitenkin pari kuvaa viime viikolta, kun poden sitä ripulintapaista. Tällä sohvalla saan oleilla, se on mun oma. Mammalla ja papalla on kanssa omat ja niihin mä en mene...