Hei, nimeni on Fiona ja olen murrosikäinen! Päiväni kohokohtiin kuuluu mamman ja papan hermojen nakertaminen ja kiusaaminen. Joskus osaan tietysti olla kuin enkeli, etteivät mamma ja pappa ihan liikaa suutu..

Mä en kyllä ymmärrä, mitä toi murrosikä oikeen tarkottaa. Pitäskö tässä olla jossain murroksessa mukamas? Mamma on ollu vähän helisemässä mun ruokailujen suhteen (en oo oikeen jaksanu syödä reiluun viikkoon, kun ruoka on aina sitä samaa...). Mamma sai niin tarpeekseen mun nirsoilusta, että laitto ruokahanat kokonaan kiinni! Mikä julmuri! En saanu tänään lenkillä normaali koulutusraksuja ja yllättäen mun kaikki luut oli hävinny jonnekin lattialta... Mamma sano, että mitään ei tipu, ennen kun opin syömään ruokani. No, tänään illasta oli sitten jo niin kiljuva nälkä, että pakkohan se oli syödä (nyt oli sentään vuorossa naudan vatsaa sen jauhelihan sijaan...). En ihan koko annosta jaksanut, mutta mamma sano, ettei sinne voi heti kaikkea mahtuakaan, kun maha on muka kutistunu. Sain sitten paljon kehuja syömisestä, toivottavasti ne herkut ja luut palaa takas kuvioihin..... Pienenä mä söin aivan kaiken, mutta nyt oli vähän tämmönen nirsoamis kausi. Mutta kuka sitä nyt aina jaksais samaa syödä, kun kerran koulutusraksuilla ja luilla selviää just hengissä... Ehkä mun nyt pitää parantaa tosiaan tapani, ettei mamma ja pappa vie kaikkia herkkuja pois!

Sitten tietysti murkkuikäsen pitää aina välillä vähän mököttää ja murjottaa, kun ei tahtoaan saa läpi... Ja valittava uikutus kuuluu tietysti asiaan!

Fiona the mököttäjä..

Välillä lenkilläkin nakerran hermoja keksimällä kaikkea kivaa yhtäkkiä. Esim tänään tuolla liukkaalla satuin huomaamaan sellasen kuivuneen lehden maassa. Eihän sitä voinu karkuun päästä, vaan piti sännätä kiireesti perään. Mamma tais sanoa pari kirosanaa... Se ei vaan ymmärrä näitä juttuja!!

Mutta, iloisempiin asioihin.. Sunnuntaina käytiin taas näyttelytreeneissä aamulla ja illalla tokossa. Näyttelytreeneissä meni sit lopuks ihan mukavasti ja jaksoin mä vähän paremmin seistä, kun viimeeks. Sitten kun ei ollu tekemistä, niin mä kyllä oikasin heti sinne lattialle. En mä ymmärrä mitä ne muut siellä oikein seisoskeli ja istu oman mammansa vieressä koko ajan...Tokossa opittiin uusia juttuja ja saatiin vinkkejä treenaukseen! Siellä on aina kiva käydä!! Ja nyt oltiin oikeen samassa ryhmässä sen ihanan Miki-nöffin kanssa. Kiva kun on samankokoluokan kaveri siinä vieressä!

Sunnuntaina päivällä käytiin tietyömaalla ja metsässä kävelemässä, kun oli niin hyvä ilma! Kyllä oli kivaa nuuskutella ja touhuta lämpimässä kevätauringossa! Toivottavasti samanlaisia kelejä tulee paljon lisää!!

Tässä on menny ainakin joku karhu! Tai hirvi! Tai metsähiiri...

Loistava poseeraus kuratiellä! Toivottavasti muistan tän asennon sitten näyttelyssäkin..

Ja sama hieman lähempää!