Mamma ja pappa sanoo, että mulla on pienoinen ongelma. Hajotan samantien kaikki uudet pehmoleluni. Kumiset ei kelpaa, ne ei oo yhtään mukavia hampaitten välissä. Pehmoista on kivaa irrottaa saumoja ja sitä kautta vetää sisukset ulos!! Mä oon sen verran raju mimmi!! Seuraavassa pari kuvaa tällä hetkellä vielä roskikselta säästyneistä "raadoista".

Kuvat on vähän huonoja, joten pieni selostus lienee paikallaan. Virtahepo kesti pari päivää. Korva syöty irti, jonka kautta tyhjentyi helposti koko pään sisusta. Muovisen vingun aiheuttajan mamma kerkes pelastaa... Seuraavana vauvanlelu, reikä siinäkin. Ja sitten uusi possu, josta alla tarkempi kuva. Possusta sain korvasta hyvän otteen tokana päivänä. Sitten mamma amputoi sen, etten söisi sitä. Hahaa, söinkin heti perään toisen korvan ja hännän!! Olin niin nopea, ettei mamma tai pappa ehtiny edes huomaamaan sitä... Nämä lelut siis takavarikossa tällä hetkellä...

Ja sitten ah niin rakas koala.. Sain koalan mamman ja papan kummipojalta (nyt reilu vuoden ikänen poika) viime syksynä. Se on mun rakkain lelu! Ja siksi mamma on sitä joutunut paikkaamaan jo useempaan kertaan. Korva on amputoitu ja koko naama ommeltu kiinni 3 kertaa. Viime viikolla söin toisen käden... Mutta tätä lelua on mamman pakko paikata, kun sitä on niin kiva lutsuttaa...

Ja sitten ne menetetyt. Pehmoporo: korjattiin parin viikon sisällä kolmesta kohtaa, kunnes eräs aamupäivä olin saanut kaikki sisusnukat olohuoneen lattialle. Mamma laitto poron roskiin.. Toiselle pehmosialle kävi samalla tavalla.. Ja sitten eräs kumiankka. Ainoa kumilelu, jolle on käynyt kalpaten. Sain sen kasvattajalta mukaan, kun muutin kotiin, eli se oli mun ihan eka lelu! Viime syksynä rupesin sitä natustamaan ja yhtäkkiä siltä puuttui koko takamus! Harmillista, kun lelut ei kestä käyttöä...

Sitten vielä lopuksi kuva musta. Ollaan juuri tultu mamman kanssa koirapuistosta ja mä oon ihan räjähtäneen näkönen.. Mutta laitetaan kuva silti.

 

Ja ainiin, murrosikä jatkuu ja mammalla menee hermot lenkillä. Osasin kuulemma vielä pari viikkoa sitten kävellä hihnassa vetämättä ja nyt oon joutunut vähän vetämään mammaa, ettei menis liian kauaa aikaa kävelyllä. Mamma on jopa kiroillu lenkillä, kun ei saa mitään hollia muka muhun. Minkäs mä sille voin, että puskat ja hajut ja kaikki on kivempia, kun mamma ja sen herkut. Mamma kuulemma toivoo, että mä pika pikaa muistaisin sen kävelemisen, ettei sen tarttis ihan hävetä silmiä päästään... Katotaan nyt sitten, millon jaksan taas olla nätisti...