Noniin, nyt en sitten pääse sunnuntaina pentunäyttelyyn! Kikkare sentään! Sain jostain haalittua itelleni virtsatieinfektion heti juoksuajan perään, eikä se sitten parantunutkaan ekoilla pillereillä. Maanantaina käytiin sitten ihan jossain ultrassa... 2 tätiä ja mamma piti musta kiinni, kun se lääkäri sorkki mun mahaa jollain anturilla. Ja sitten ruudussa näkyi mun rakko... siis virtsarakko... Sitten vielä piti käydä pissimässä johonkin ihme astiaan, ei kiva. Mutta virtsarakon tulehdushan siellä, onneksi saatiin muut poissuljettua. Nyt sitten oon uudella pitkällä antibioottikuurilla ja lekuri sano, etten saa lähteä näyttelyyn. Höpisivät jotain jostain dopingista... Mä en tiedä muuta kun sen, että ilman ruokaa annettaessa saan pillerit kinkun sisällä! Joskus saataan jopa pullauttaa pillerin ulos huulesta uuden kinkkusiivun toivossa... Mutta se ei oo kyllä vielä toiminu.. Mamma tuppaa sitten vaan tunkemaan pillerin mun suuhun ja pitää suuta sitten epämiellyttävästi kiinni ja kallellaan...höh.. Toivottavasti paranen nyt sitten pian! Parempi olo on jo, eikä musta kuulemma mitään tautia näekään enää.

Tänään käytiin mamman ja mummin kanssa mökillä jäällä kävelemässä. Mamma tietysti unohti ottaa kameran mukaan... Unohtais varmaan päänsäkin, ellei olis kropassa kiinni!! Mutta siis, kivaa oli juoksennella jäällä vapaana! Toivottavasti pääsen vkloppuna koirapuistoon juoksentelemaan vaikkapa Konstan kanssa...:)

Sitten tehtiin myös mun toiseks, tai ehkä kolmanneks, kivointa hommaa. Ohikävelevien ihmisten kyttäystä!! Mamma ja pappa laitto mulle yläkerran työhuoneeseen ikkunan alle sohvan, missä saan istua ja katella ikkunasta ulos! Muille sohville en oo ees yrittäny mennä ja tännekin pyydän aina luvan.. Niin ihana ja kiltti murkku olen!! Vaikka mamma välillä muuta väittääkin... Mutta siis, tykkään istuskella siinä sohvalla ja katella ohi ajavia autoja ja käveleviä sekä pyöräileviä ihmisiä. Tuijotan kuulemma niin antaumuksella, etten aina muista edes läähättää!! Ikkuna on tosin vähän kuolassa siitä kohtaa, mutta eihän se mun vika ole... Vähän aikaa sitten kadun toisella puolella meni spanieli ja mä ihan littasin kirsuni ikkunaa vasten, kun ajattelin, että siten pääsen lähemmäks.. Mutta eihän se ihan niin mennyt.. Välillä mamma avaa tuuletusikkunan ja sitten kuulen oikeen äänetkin ulkoa! Tässä muutama tyylinäyte, vaikka mamma tosin vähän häiritsi kyttäystä sen kameran kanssa..

Nyt sitten jatkamaan luunsyöntiä ja vklopun odotusta! Ja kevätkin sais kyllä tulla jo, visertäviä tipuja on kiva katella pihalla...